Mistborn vol. 3 ~ Storytime (spoiler: i'm back... kind of?)

Antakaapas kun kerron teille tarinan.

Istuin tässä taannoin parin kaverin kanssa autossa matkalla mökiltä, ja muutaman mutkan kautta puheenaihe siirty simsiin. Yks kavereista oli alkanu pelata taas nelosta (ja ladannu mm. murhamodin, as you do). "Voi niitä aikoja", sano Annika. "Ei hele, mulla oli kuulkaa joskus oikein blogiki!"

Ja se siitä. Vähäksi aikaa. Ajattelin kuitenki monena päivänä peräkkäin et vitsi tekis mieli avata simssi, ihan vaikka vaan nostalgian takia. Juttu kaatu aina siihen, että en oo tälle koneelle simsiä koskaan asentanu, ladatut on teillä tietämättömillä, enkä jaksanu edes ajatella minkälainen homma olis laittaa kaikki pelikuntoon.

...Well, turns out että kun vihdoin kävin kaivelemassa vähän tiedostoja, löysin mun vanhat backupit. Kaikesta. Ladattuja myöten. Ei helkkari, eihän täs muuta voi ku kokeilla oisko se näin helppoo, thought I.

Jouduin vähän tappelemaan CC Magicin kanssa et sain kaiken pelittämään (ironista kyllä, mulla on tän blogin luonnoksissa CC Magic -tutoriaali jota en koskaan tehny valmiiksi ja nyt oisin tarvinnu sitä ite :D). Mutta loppujen lopuksi homma oli valmis parissa tunnissa, peli käynnisty, ladatut oli siellä missä piti ja toimiki vielä, ja jopa vanhat tallennukset aukes kiltisti.

Kyllä, vanhat tallennukset. Tarkemmin sanottuna Mistbornit, se I'm Surrounded By Idiots -haaste, josta tein tän blogin pari viimestä postausta sillon viis vuotta sitten. (En edes muistanu että nimesin ne suoraan yhen mun lempikirjasarjan mukaan... Mielikuvitus oli selvästi huipussaan. Oh well, pakko kestää.) Ja hyvät naiset ja herrat, minähän aloin pelaamaan. Olin hetken ihan hemmetin pihalla kaikesta, mutta toisaalta tuntu niinku oisin pitäny taukoo vaan jonku kuukauden. Oon edelleen erittäin epäileväinen kuinka kauan tää mun yhtäkkinen innostus kestää (varsinki ku opiskelut pyörähtää tässä taas käyntiin), joten sanotaan vaikka että oon tehny VÄLIAIKAISEN comebackin~

Sellanen hassu juttu vielä, että kun avasin kansion missä mun kaikki vanhat simskuvat on, huomasin että jumankauta täällähän on melkein sadan kuvan edestä valmiiksi muokattua tavaraa JOTA EN ILMEISESTI KOSKAAN POSTANNU (?!?!?). En tajua miten niin on päässy käymään, mutta asia korjataan nyt. Tai ainaki parhaani mukaan yritän. Kuvat on tosiaan jostain loppukesältä 2014, joten en todellakaan muista mitä oon ajatellu suurinta osaa ottaessani, mutta näillä mennään. Tässä postauksessa luvassa siis arkistojen havinaa, seuraavassa jotain oikeesti uutta. (Mä lupaan että ainakin seuraava on tulossa. Jos näin ei tapahdu niin saatan henkilökohtaisesti itteni roskikseen.)

Koska jokainen joka tätä päätyy lukemaan tarvii varmasti yhtä paljon muistinvirkistystä ku minäki, suosittelen ainakin selaamaan vanhat Mistbornien postaukset läpi (numero 1, numero 2). ISBI-haasteessahan homman nimi on se, että voin ohjata vaan yhtä simiä (torch holder, soihdunkantaja, whatever) ja muut yrittää pärjätä omillaan. Kun perijä kasvaa nuoreksi aikuseksi, soihtu siirtyy, so to say. Virallisesti sääntöjä on totta kai miljoona ja viis muutaki, mutta mä en niistä jaksa sen tarkemmin välittää vaan sählään oman maun mukaan.

Jäätävän kokonen disclaimer: oon sattuneista syistä erittäin ruosteessa, älkää tappako :DDD

Tarina alkaa siitä että Gaia, perheen viidestä lapsesta toisiksi nuorimmainen, on valmis kasvamaan edes hieman hyödyllisemmäksi osaksi arjen pyöritystä.

Klassisen ilmeen kera. Oh how I've missed this ♥

Valitettavasti about ketään ei kiinnostanut.

En vieläkään sortunu adoptoimaan, mutta joka kerta ku oven taakse ilmestyy surullinen kulkukissa mun itsekuri rapenee enemmän ja enemmän. Bonuspisteet kylmästä pakkasyöstä.

Ja sama homma jatkuu, eli koko kakaralauma yhteistuumin purkaa ton lelulaatikon lattialle aina heti kun silmä välttää.

Joo kyllä munkin mielenterveys tässä talossa kärsis.

Constance: NE ON KAIKKI NIIN ISOJA JO ;____; Jättävät äidin tänne yksin huolehtimaan viimeisestä kauhukakarasta joka parhaillaankin järsii äidin kantapäätä!

Faustine: ihan niinku tekisit koskaan mitään lapsenhoidollisesti hyödyllistä.

Mila pyydettiin koulun jälkeen kaverille kylään, ja toisaalta oon erittäin ylpeä että läksyt tulee tehtyä...

...mutta toisaalta kun kaveri näyttää tältä, johonkin muuhunkin sois sitä aikaa käytettävän.

Ei oo todellista :D Valmistautuminen on totta kai kaiken a ja o.

That's more like it.

Fine, pitäkää hauskaa tämän suositun talviaktiviteetin parissa.

Sillä samaan aikaan toisaalla tapahtuu.

Haluaisin todellakin tietää mitä helkkaria tässä oli oikein taustalla :D Joku alko keskellä katua aukomaan päätään ja Faustine ei todellakaan peräänny haasteesta (vaikka vastustaja oliskin 40 vuotta vanhempi).

Läksiäislahjaksi vielä moodlet managerilla pikku zappi. En muista mitä se tekee mutta ei mitään hyvää.

Faustine: Otetaan uusiks koska tahansa!

Ja lapset sen kun kasvaa. Hää on siis Kieran, keskimmäinen viidestä.

Kaikin puolin varsin miellyttävä lopputulos.

...paitsi profiilista, ei helkkari :DDD

Hei nyt kiltisti, se on kuitenki sun oma poika.

Näillä on molemmilla Constancelta peritty nenä, ja mun ainut kysymys on MITÄ IHMETTÄ TAPAHTU? :D

Just siihen oven eteenkö oli pakko.

Not bad, varsinkin kun iglu siirtyi taianomaisesti järkevään paikkaan.

Ja sitten keskeytetään lähetys ilmoitukseen, että JO TOINEN MILAN HEILOISTA KASVO ENNENAIKASESTI AIKUSEKSI. Kaikki etenee juuri niin kuin suunnitelmissa :))))

Kote: En ymmärrä kuka oot tai mitä teet täällä joten voisitko ystävällisesti painua takasin suolles.

Tässä kuvassa ei ole mitään ihmeellistä.

En tiedä miten päädyit tonne part 16½.

Tanssiaisten aika, ja Milan ainut seura on oma veli koska maailma muutama jätkä on sitä vastaan.

Gaia ottaa kaiken hyödyn irti kaverin talon tarjonnasta, koska meillä ei oo varaa yhtään mihinkään. Kaveri ite luultavasti mököttää nurkassa ku konsoli on sitä huomattavasti kiinnostavampi.

Faustine: HUU SAATANA, MEIDÄN VESSA EI VEDÄ!

Rauhallinen talvi-ilta, osa porukasta on kaupungilla, harvinainen hiljaisuus...

Constance: sup.

Kieran: ...

Faustine: ...

Constance: Ai että ku on nälkä.

Leto: Ai että ku kusettaa.

Kieran: ............mä taidan mennä nukkumaan.

Faustine: Auttakaa nyt herrajumala, tää on hätätilanne.

Ja apuhan saapui, nimittäin narsistikoiranpennun muodossa. Tulokas sai nimekseen Sheba (kyllä, niinku se kissanruoka...). Halusin luultavasti vähän vaihtelua eikä aina vaan niitä iänikuisia kissalaumoja, mutta jos totta puhutaan niin saatan vähän katua tätä päätöstä :D

Ja mä ku luulin et sitä mukaa kun lapset kasvaa niin lelutki alkais pysyä laatikossa.

Kote ja Maria jatkaa samaan malliin (ulkovaatteet päällä). Kote ny oli sentään yhen kerran fiksu, en vaan kuollakseni muista kumpi näistä kuvista on vanhempi.

Ja juuri kun pääsin mainitsemasta jotain Kotesta ja fiksuudesta.

Viimestä (Leto) viedään, FINALLY.

Ihan ku en ite ois ollu vaikuttamassa näiden lasten määrään.

Kaikkia kiinnostaa as usual.

Noi silmät on vieläki vähän karmivat ilman valkosia hiuksia, mut toisaalta alan jotenki oudosti tykätä tästä yhistelmästä.

Kieran: Miten surkee veli sä voit olla, et ees kattonu Letoon päi!

Kote: *gasp*

Gaia: Menkää helvettiin siitä telkkarin eestä...

Kote: Kuuliksä et Gaialla ei oo yhtään kavereita ku se haluaa vaan hakata jotai noloja videopelejä lol

Gaia: Pliis, haluun vaan kattoo uutiset.

Kyllä, ne hyllyt on hienot. Ja se kasvi on hieno kans. Olkaa hyvät vaa, sinne meni monta rankalla työllä ansaittua simoleonia.

Holy shit. Jos totuusarvot ja induktiolla todistaminen kerran kelpaa iltasaduksi niin antaa palaa vaan.

Kuka helkkari ny taas.

Faustine: Sisään, ulos... hähä kosto elää, kukaan ei pääse pöntölle... sisään, ulos...

Ja sitten onki Koten aika kasvaa aikuseksi :( Faustine otti tilanteesta kaiken irti ja kutsu jokasen työkaverinsa ylennys silmissä kiiluen juhlimaan.

Villihevonen (ikkunassa): pöö, mikä meininki

Mila kuvastaa mun tunteita ku yritin päättää teenkö Kotesta perijän vai en.

Herra Ivanov is still looking good.

Nuorempi herra Ivanov myös. Takana Milan heila numero 1 tajuamassa, ettei sillä ois ollu mitään mahollisuuksia.

Faustine näyttää vähän pakokauhuselta. Älä huoli, niin näytin minäki.

Koten jo aiemmin kasvanu tyttöystävä Maria on söpö as fuck. Mikä teki perijäpäätöksestä entistä vaikeemman. Loppujen lopuks halusin kuitenki Faustinen hiukset myös seuraavaan polveen, joten Kote joutuu väistymään :(

Hyvin mahtuu.

Kootut ilmeet :D

Oishan se pitäny tietää että vampyyrien kutsumisessa on pieni riski.

NONII JA SITTE OLISKIN KOTIINLÄHTÖAIKA.

Kieran: Josset lähe kymmenen sekunnin kuluessa nii mun nalle seuraa sua kotiin!

Se joka polttaa meidän talon saa force killistä. Ettäs tiedät.

Kote: Moi, onko poliisi? ...Ei vielä mitään, mutta pidetään linja auki, täällä alkaa tilanne eskaloitua.

Herra urheilupaita vois eskaloida perseensä penkkiin. Kunnolla.

Mila ainakin puolustaa itteensä. Hyvä tyttö.

Kieran: Kjeh kjeh kjeh, kukaan ei aavista mitään >:D

Kote: Muutama tunti sitten olisin antanu sulle high fiven... MUTTA NYT MÄ OON AIKUNEN JA TÄLLÄNEN MENO EI VETELE.

Milaa murkuttaa taas jotenki extrapaljon.

Kello on viis aamulla JA NE EI VAAN SUOSTU LÄHTEMÄÄN.

Faustine: Hoitakaa nyt edes mun puutarha sillä välin ku sivistyneet ihmiset on töissä.

Kieran: Voi helkkari soikoon... ei kai siinä sitte muuta ku seuraavaan kertaan.